Suuri puhallus?

Väestötilastoilla keinottelu ja suuri puhallus

Sanovat, että ammatteja häviää mutta ei hätää sillä uusia tulee tilalle uusia. Eräs merkittävä kadonnut ammatti on väestötieteilijä. Sen tilalle on tullut uutena väestöpolitiiko. Siitä huolimatta Suomen Väestötieteen Yhdistys ry näyttää toimivan edelleen. Sitä ei ole vielä muutettu Väestöpolitiikan Yhdistykseksi, vaikka se vastaisi ajan henkeä.

Väestötieteen muututtua väestöpolitiikaksi, väestötietoja voidaan poliittisen ja taloudellisten tarpeiden mukaan muutella mielin määrin. Kaiken taustalla lienee runsaan 200 miljardin euron eläkerahastot, potti, josta saattaa tulla Suomen historian suurin puhallus.

Sitä varten väestötilastot on sotkettava niin perusteellisesti, ettei niistä tavallinen piruparka ei saa mitään tolkkua. Ja kuten on tullut selväksi, niin virallisiin ennusteisiin kukaan ei saa eikä uskalla koskea, vaikka kaikki asialle vihkiytyneet eivät ole täydellisiä tomppeleita. He tietävät tosiasiat, mutta ovat hiiren hiljaa.

Jokainen tietää, että kaikista ikäluokista kantaväestöstä väkeä poistuu jatkuvasti kuoleman ja maastamuuton seurauksena. Vuoden 1961 jälkeen kaikki ikäluokat kattava vuosittainen kuolleiden määrä on kasvanut kolmanneksella ja vuoden 1991 jälkeinen maastamuutto on lähes kolminkertaistunut.

Nämä eivät sellaisenaan suoraan vaikuta ikääntyneiden määrään, mutta ne kuitenkin näyttävät väestökehityksen suunnan. Siitä Tilastokeskus ei ole ennusteissaan välittänyt pätkän vertaa. Vuonna 2010 ne kuitenkin olivat toteutuneessa väestörakennetilastossa. Silloin kaudella 1901–1945 syntyneestä 3,7 miljoonasta oli yli 64 vuotiaita maassa ja elossa 25,3 %.

Nyt Tilastokeskuksen ennustajaeukot sanovat, että 2040 yli 80 vuotiaiden määrä kasvaa reippaasti ja 1961–75 syntyneistä joka ainoa siis 100 % olisi maassa ja elossa. Siten 65 vuotta täyttäneitä olisi 3,6 miljoonasta syntyneestä 42,6 %. Mutta, mutta ja jos hyvin menee, niin 65 täyttäneiden osuus on kuitenkin vain 27,8 %. Siten Tilastokeskuksen ennusteessa on haamuja ainakin 543 tuhatta.

Ja hullummaksi menee. Vuoden 2070 ennusteessa 2,9 miljoonasta syntyneestä olisi yli 64 vuotiaina maassa ja elossa 60,6 %. Mutta jos hyvin menee, eikä sote tapa, niin elossa heistä on 28,7 %. Mikäli niin käy ja niin parhaassa tapauksessa ennusteessa on haamuja 935 tuhatta - lähes miljoona!

Väestöennusteissa elää vahvana Göbbelsin henki – mitä suurempi valhe se on sitä uskottavampi. Tähän päivään saakka tiedämme tosiasiat kuten vuotuiset syntyvyydet, maastamuuton ja kuolleisuuden ikäluokittain. Kun niitä ei oteta huomioon, tehdään tietoisesti vilppiä, ollaan rikollisella kansakuntaa harhaanjohtavalla tiellä.          

Jo silloin vuonna 1963, kun työeläkelakia tehtiin, oli näköpiirissä, että syntyvyys laskee. Tuona vuonna syntyi 82 251 lasta. Se oli viimeinen suhteellisen korkean syntyvyyden vuosi. Kymmenen vuoden kuluttua tuli pohjanoteeraus, syntyi vain 56 787 lasta.

Sen jälkeen syntyvyys kääntyi jälleen kasvuun siten, että 1977 syntyi lapsia 65 659. Sen jälkeen syntyvyys on milloin noussut milloin laskenut, niin että vuonna 1992 syntyi 66 731 lasta. Sen jälkeen syntyvyys laski kymmenen vuotta ja kääntyi nousuun niin, että 2010 syntyi 60 980 lasta. Sen jälkeen oli viisi laskun vuotta, mutta 2017 syntyi taas 59 961 lasta.

Mihin syntyvyyden normaali vuositaso vastaisuudessa asettuu, se jää nähtäväksi. Kaikki riippuu siitä kuinka suomalaista yhteiskuntaa hoidetaan. Mikäli koulutus, työllisyys, sosiaaliturva ja -palvelut hoidetaan väestön hyvinvointia ja turvallisuutta ajatellen, niin syntyvyys pysyy riittävällä, yhteiskunnan toiminnat turvaavalla tasolla.

Poliittiset ja taloudelliset näköalat kuitenkin viittaavat toiseen suuntaan. Talouskasvu siirtynyt paitsi globaalisti niin myös Suomen osalta hitaan kasvun aikaan. Niinpä kaikki merkit viittaavat työllisyyden jatkuvaan heikkenemiseen ja tulonjakokuilun syvenemiseen.

Viimeiset suurista ikäluokista ovat vuonna 2050 kunnioitettavassa 90 vuoden iässä. Keskittämisen seurauksena sairaala ja terveysasema verkostot harvenevat. Siksi yhä useampi jää pitkien matkojen vuoksi vaille tarpeellista hoitoa. Siksi elinaikaodote ei pitene vaan väistämättä lyhenee.

Jo nyt tilastot osoittavat, että vuosittainen kuolleisuus on vuodesta 1991 hiljalleen, mutta jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2017 kuoli 13 106 henkeä 23,3 % enemmän kuin viisikymmentäkuusi vuotta aikaisemmin. Kuolleisuus koskee kaikkia ikäluokkia vauvasta vaariin, mutta kuten luonnollista vanhemmissa yli 65 vuotiaiden ikäryhmissä se on muita suurempaa.

Kun Tilastokeskuksen ennusteista poistetaan haamut ja hyväksytään vaikka pitkin hampain sen ennusteiden alle 65 vuotiaiden määrät, niin yli 64 vuotiaiden osuus väestöstä jää joskus 2030 vuoden tienoilla alle 20 prosentin.  

Kun 60-luvun alussa työeläkelaki hyväksyttiin, sen ajatuksena oli, että eläkepalkka lasketaan neljästä viimeisestä työvuodesta. Niistä paras ja heikoin muodostavat eläkepalkan. Ajateltiin, että ennen eläkkeelle jäämistä palkat ovat suurimmat ja siten eläkkeeksi työvuosista riippuen saadaan eläkkeille kohtuullinen taso.

Sen jälkeen kaikki on pantu uusiksi moneen kertaan. Enää ei ajatella eläkkeitä, nyt eläkerahastot ovat kaikki kaikessa. Nykyisen lain mukaan periaatteessa jokainen kerää ikioman rahastonsa. Sitä varten on eläkekieleen tullut uusi sana, eläkekertymä. Nyt eläke muodostuu näin: vuosipalkka x eläkekertymä 1,5 % / työkuukaudet 12. Näin jokainen tekee oman eläkkeensä, mutta myös eläkerahastonsa.

Joku suurpääoman ajatushautomo on keksinyt moisen todella nerokkaan systeemin. Jokainen maksaa eläkemaksua pyöreästi 25 prosenttia palkastaan, vaikka eläkekertymä on vain 1,5 %. Erotuksesta maksetaan jatkuvasti pienenevää vanhoja eläkkeiden määrää ja loput jää rahastojen kasvuksi. Vuonna 2017 rahastot olivat 202,3, jossa oli kasvua 12,1 miljardia euroa. Nyt jo tiedetään, että kun vanhojen eläkkeiden maksaminen loppuu, koko eläkerahastojen mielettömän suuri 300–400 miljardin euron potti muuttuu tarpeettomaksi. 

Mihin nuo sadat miljardit joutuvat? Tuleeko niistä Suomen historian suurin puhallus? Se voi tapahtua monella tavalla. Ne on jo sijoitettu suurelta osin ja eri tavoin kapitalistien omaisuuksiin. Lienee selvää, että he pitävät niistä kiinni irvishampain. Jos ne käytetään kansalaisiin, se olisi kapitalisteille taloudellinen katastrofi. Siksi niitä ei missään tapauksessa käytetä väestön hyväksi. Siksi väestötilastoilla keinottelu on kapitalisteille elämää suurempi asia. Kuinka lopulta käy, sen aika näyttää.

Kai Kontturi