Edessä nälkävuosia

 

EDESSÄ NÄLKÄVUOSIA

Kun pysähtyy hetkeksi katsomaan tätä nykykyistä yhteiskunnallista menoa, ei voi kuin hämmästellä, että miten ihmeessä tähän on tultu. Väestön huomio on keskitetty yhteen asiaan, koronaan niin valtavalla koko median pommituksella, että väestöstä on tullut suorastaan hysteeristä. Näin siitäkin huolimatta, että THL mukaan kaikki Corona-19 virus tartunnan saaneet ovat tervehtyneet, sillä vasta vuoden kuluttua selviää siihen kuolleiksi kirjattujen todelliset kuolinsyyt.

Olkoon miten tahansa, niin lääketeollisuus on joka tapauksessa löytänyt kultakaivoksen, joka tuottaa sille satoja miljardeja dollareita. Vastaavia ei löydy joka vuosi eikä edes joka vuosikymmenellä.

Kuluneena vuoden pressanvaalien ja koronan mediamyllytyksen alle ovat jääneet todella suuret valmistelut työmarkkinoiden, eläkeputken ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan, sekä sosiaali-, terveyden- ja sairaanhoidon hoidon mullistamiseksi. Myös vanhuus- ja leskeneläkkeet on taas kerran nostettu ongelmaksi, joka se ei ole, kun sillä on todella valtavat rahastot.

Aiemmin näitä niin sanotun hyvinvoinnin perusteiden järkyttämisiä perusteltiin kestävyysvajeella. Nyt tilanne on koronan vuoksi entistä vaikeampi, kun valtio on velkaantunut yhden vuoden aikana yli kaksikymmentä miljardia euroa. Siksi, kuten näyttää, sosiaaliturva ja kaikki hyvinvointipalvelut on pantava uusiksi, ajettava alas.

Tosin tässä hädässä on tehty myös tutkimus mahdollisesta verotuksen uudistamisesta. Vastaajista 68 prosenttia oli sitä mieltä, että pääomaverotus on muutettava progressiiviseksi. Tähän valtionvarainministeri Matti Vanhanen (kesk) vastasi kylmän rauhallisesti, että ei käy, kansa on väärässä. Ilmeisesti Vanhanen on samaa mieltä myös yritysverotuksen tasosta ja porsaareijistä siitä huolimatta, että esimerkiksi kolme suurinta metsäjättiä maksoi voitoistaan yritysverona vain 6,6 prosenttia.

Kaikki viittaa siihen, että olemme menossa lujaa vauhti kohti nälkävuosia.

Maailma. Maailma Suomi sen mukana on siirtynyt lopullisesti aikaan, jossa kapitalisteilla on kovat piipussa, mutta ay-liikkeen johtajat nukkuvat. Sinä kuvastuvat jäsenistön välinpitämättömyys ja päätösvallan luisumista yksin johtajien käsiin. Yhteiskunnallinen päätösvalta siirtyy yhä enemmän oikealle, suurpääoman edustajien käsiin.  Sitä suurkapitalistit havittelevat sillä enää heille ei riitä vähäiset, eikä edes kohtuulliset voitot. Nyt ne kalastelevat enimmäisvoittoja. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että kilpailijat on saatava pois markkinoilta.

Tuotanto. Edellinen lama tai taantuma, miten kukin haluaa sitä nimittää, alkoi 2009. Silloin 2010 rahassa laskien tuotannon määrä putosi 382,9 miljardista 346,6 miljardiin euroon, 9,5 %. Taantumaa edeltänyt tuotannon määrä 386,6 miljardia saavutettiin vasta 2018. Nyt alkanut uusi koronalla synnytetty lama alkaa tänä vuonna. Viimevuoden tuotanto oli 392,1 miljardia ja arvion mukaan tänä vuonna se on 352,9 miljardia euroa eli 10,0 % edellisvuotta pienempi. Kaikki maailmantalouden merkit viittaavat siihen, että vasta 2036 tuotanto saavuttaa 395,8 miljardia euron määrän eli lamaa edeltänyttä tason. Sen jälkeen se taas hieman laskisi niin, että 2040 se olisi 389,8 miljardia euroa. Kaavio 1.  

Edellinen lama kesti kauan, peräti 9 vuotta, mutta nyt alkanut koronalama näyttää kestävän ainakin 15 vuotta.

Tässä yhteydessä kannatta panna merkille, että EU jarruttaa periferiassa sijaitsevaa Suomen taloutta. Suomi on sille hurja nettomaksaja, vaikka sen pitäisi olla nettosaaja suurten sää- ja logistiikkakustannusten vuoksi. Lisäksi EU vaatii Euroopan talouden elvyttämiseksi Suomelta hurjan määrän miljardeja. Kaiken kukkuraksi EU kieltää Suomelta edullisen Venäjän kaupan. EU on Suomelle todellinen ongelma, johon suomalaiset äärimmäisen heikot poliitikot ovat syylisiä.   

Kuriositeetinä on vielä todettava, että tässä tuotannon määrä on se, jota meidän kansantalouden nerokkaat tiedemiehet ja tutkijat eivät ymmärrä. Heille järjetön brutonkansantuote on elämän perusta, vaikka se on vain noin puolet tuotannosta. Heille on aivan mahdotonta ymmärtää, että tuotanto vaatii myös varastojen jatkuvaa uusimista. Heille on käsittämätöntä, että kaikki tavarat tuotetaan aina varastoihin. Mutta ei välitetä siitä, sillä se on heidän ongelmansa.   

Työn tuottavuus. Työn tuottavuus yhteensä on kasantaloudessa ja kapitalistissa yrityksissä jokaisessa erikseen kaiken kilpailun ydin. Yritys, jonka tuottavuus kasvaa muita paremmin ja nopeammin selviää kilpailussa ehjin voittajan nahoin, kun muut joutuvat nuolemaan kuolettavia haavojaan, haavoja, jotka ajan oloon johtaa niiden toiminnan loppumiseen. Tämä kilpailu on raakaa, eikä sitä voi vastustaa, sillä kapitalisti, joka luopuu kilpailusta, on saman tien entinen kapitalisti. Sen seurauksena yhteiskunnan yhteenlaskettu työn tuottavuus kasvaa vääjäämättä äärimmäisen harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tänään näyttää siltä, että kun (edelleen 2010 rahassa) vuoden 2019 tuottavuus oli 107,94 euroa työtunnissa, niin tänä vuonna, 2020, se olisi mm. etätöiden vuoksi poikkeuksellisesti hieman pienempi eli 106,86 euroa tunnissa, mutta vuonna 2036 se olisi 133,45 euroa tunnissa.  Näin ollen tällä kaudella tuottavuus kasvaa pitkään aikaväliin (2000–2019, 2,02 %/v) verraten ja varovasti arvioiden varsin hitaasti, vain 1,57 % vuodessa. Vuoteen 2040 mennessä se kasvaa 141,50 euroon tunnissa. Kaavio 2. 

Työllisyys on suoraa seurausta tuotannosta ja työn tuottavuudesta. Kun tuotanto jaetaan työtunnin tuottavuudella, saadaan tuloksena tuntien määrä, joka tuotantoon on käytetty. Tässä on huomattava, että Tilastokeskus ryhtyi 1998 uuteen työtuntien keräilyn käytäntöön. Siihen asti todelliset tunnit kerättiin työnantajilta, mutta sen jälkeen se siirtyi Työvoimatutkimukseen. Se tapahtuu puhelimitse työikäisiltä. Tämä tutkimus on epävarma ja antaa mahdollisuuden manipuloida tuntien määrää. Tutkimuksessa on valtava määrä muuttujia. Siksi niitä manipuloimalla virallisten tuntien määrään on ilmestynyt haamutunteja ja kokonaismäärä on kasvanut järjettömän suureksi.

Jakamalla tuotannon määrä tunnin työn tuottavuudella saadaan käytetyt työtunnit. Vuonna 2019 tehtiin töitä oikeasti yhteensä 3632,7 miljoonaa tuntia, mutta vuonna 2036 tehdään vain 2 965,8 miljoonaa tuntia. Tämän mukaan työtunnit vähenevät merkittävästi niin, että 2040 tehdään enää 2 751 miljoonaa tuntia. Kaavio 3.

Työttömyysaste. Työttömyysaste voidaan laskea kahdella tavalla. EU:n nykymääräysten mukaan se lasketaan tavalla, jolla se saadaan mahdollisimman alas. Siinä työvoimatutkimus on verraton työvälinen, kun työpaikaksi voidaan määritellä äärimmäisen lyhyt pätkätyö tai työpaikka, jossa tekijä tekee vain muutaman tunnin viikossa. Työpaikaksi voidaan siis laskea sellainenkin työmäärä, joka ei turvaa edes alkeellisintakaan toimeentuloa. Tässä Työvoimatutkimus on julma työkalu.

Toinen mahdollisuus ja rehellisempi on laskea työttömyysaste vertaamalla tehtyjä tosi tunteja työvoimalla käytössä oleviin tunteihin. Virallisen väestöennusteen mukaan työikäinen väestö supistuu vuodesta 2010 vuoteen 2040 mennessä noin 204 tuhannella 3 343 tuhanteen henkeen, josta työvoiman osuus olisi 2 741 miljoonaa henkeä. Kun normaali työvuosi ylitöineen on 1 765 tuntia, niin työvoimaa on tarjolla 4 838 miljoonaa tuntia. Mutta kun töitä tehdään 2 751 miljoonaa tuntia, työttömyyteen haaskaantuu 2 087 miljoonaa tuntia. Se on työttömyysasteena 43,1 %. Kaavio 4.

Tulevaisuus. Ennusteen tai paremminkin arvion mukaan palkkatyöläiset menettävät työtuntien vähenemisen (työttömyyden) seurauksena joka vuosi entistä enemmän palkkatuloja. Vuoden 2040 kohdalla menetys olisi vähintään 3,0–3,5 miljardia euroa. Kaikki – sotun alasajo ja kasvava työttömyys – viittaavat siihen, että edessä ovat pitenevät leipäjonot, pahenevat nälkävuodet.

Tähän liittyy saumattomasti kapitalistien lakeijoina toimivat talousnerot. Taas kerran he ovat nostaneet pöydälle vaatimuksen yritysverojen alentamisen 20 %:sta 15 %:iin. Selitys on vanha; sillä parannetaan kilpailukykyä ja tuetaan työllisyyttä. Yritysverolla ei ole mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa, kun vero peritään yrityksen voitosta eli siitä kuinka hyvin yritys on selvinnyt kilpailussa.

Yksikään yritys ei elä eikä kuole veroihin vaan siihen kuinka hyvin se selviää muita yrityksiä vastaan kilpailussa, jonka ytimenä on työn tuottavuus. Esimerkiksi kotimarkkinoilla yritys vero on kaikille sama, mutta työn tuottavuus kaikilla kunkin kyvyn mukaan erilainen. Tämä halutaan salata, että kapitalistit voisivat kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa nostaa itselleen mahdollisimman suuren oan voitosta. Samaan ahneuden kategoriaan kuuluvat myös osinko- ja muut pääomaverot, joita niitäkin halutaan alentaa.

Lopuksi. On syytä korostaa, että ennusteet ovat aina ennusteita. Ne voivat olla ala- tai yläkanttiin. Vasta aika näyttää miten käy. Joka tapauksessa kannatta, pitää pohtia mihin työväenluokka on ajautumassa ja mihin työväenliikkeen on varauduttava. Se on kuitenkin selvää, että kapitalistien välinen kilpailu johtaa vääjäämättä pääomien omistuksen keskittymiseen. Lopulta se ajaa koko järjestelmän ennemmin tai myöhemmin umpikujaan josta se ei pääse ulos.   

Nykykyinen yhteiskunnallinen meno ja valtamedian hysteerinen kansan aivopesu ja kansan alistaminen on voimassaan ennen näkemätön. Väkivaltalainsäädäntöä uusitaan, sodan aikaan kuuluvaa poikkeuslakia on käytetty lähes raaimmalla tavalla. Sillä hallitus on häikäilemättä osoittanut väkivaltaista voimaansa, sillä on kansaa nöyryytetty ja toistaiseksi se on siihen alistunut. Yhteiskunnallinen jännite kasvaa koko ajan. Yhteiskuntarauha ajautuu myös nöyryyttämisen seurauksena kohti vakavaa häiriintymistä. Milloin ja mitenkä kasvava jännite laukeaa, se jää nähtäväksi.

Työväenliike laidasta laitaan on asetettu suurten haasteiden eteen, vaikka se ei sitä näe tai ei halua nähdä. Lähteekö kansa liikkeelle ilman tai jopa vastoin työväenliikkeen tahtoa, sekin jää nähtäväksi.

Kai Kontturi

  KAAVIO 1

 

  KAAVIO 2

 

 KAAVIO 3

 

KAAVIO 4