Todistamisen taakka

TODISTAMISEN TAAKKA

Kansantaloudessa on lähes seitsemänkymmentä vuotta valtiot kuvaavat talouttaan laskemalla bruttokansantuotteen. Se perustuu Adam Smithin 1700-luvun teoriaan, että kansantaloudessa on vain palkat ja lisäarvo. Laskutapa on mielivaltainen, kun sen kaksi puolta, synty ja käyttö, eivät hyvän kirjanpitotavan mukaan korreloi. Ne ovat toisistaan riippumattomia. Lisäksi se jättää tuotannosta yli puolet tuotannon ulkopuolelle.

Sen sijaan oikeampaan tulokseen päästään, kun Marxin 1800-luvulta olevalla kaavalla, jossa on tuotanto, pysyvä pääoma, palkat ja lisäarvo. Pysyvä pääoma on tuotannon aineksia energiasta, raaka-aineista, puolivalmisteista aina varastossa oleviin lopputuotteisiin saakka. Ne ovat sijoittajien ikiomaa pääomaa, joka vuoden aikana kulutetaan ja uusitaan niin, että vuoden lopussa on riittävät varastot seuraavalle vuodelle.

Marxin kaava on ihmisestä riippumaton luonnonlain kaltainen kapitalistista taloutta ohjaava arvolaki. Sitä ei ole aiemmin todistettu oikeaksi. Tosin Suomessa Kelan nykyinen johtava tutkija valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen on yrittänyt jotain. Hän sanoo, että ”Marxin arvoteorian matemaattinen formalisointi voidaan rakentaa matriisialgebran keinoin” (Ortodoksian tuolla puolen, DSL 1996).  Yhteen ainoaan virkkeen pätkään Honkanen on saanut mahtumaan kaksi formalisoinnin romuttavaa virhettä.

Marxilla ei ole arvoteoriaa vaan arvolaki ja toiseksi arvolaki ei ole korkeammalla matematiikalla leikittelyä, vaan pelkkää aritmetiikkaa, jossa on pysyvä pääoma (c) plus palkat (v) plus lisäarvo (m). Tässä tohtori Honkanen osoittaa, että hän ei ole ymmärtänyt Marxin Pääomasta tuon taivaallista. Sen vahvistaa hänen tuoreemmatkin kirjoituksensa ja mm. kaavio (7.3.2017), joka on täyttä pötyä. Tohtori Honkanen suorastaan pilkkaa Marxia ja mm. Marx seuran auktoriteettina johtaa ihmisiä harhaan.    

Minä onnistuin ratkaisemaan arvolain liikkuvan ja pysyvän pääoma sekä lisäarvon salaisuuden. 1990-luvun lopulla, etsin vaihtoehtoa bruttokansantuotteelle. Onnistuin tekemään kansantalouden tuloslaskelman, joka perustui amerikkalaiseen kaksinkertaiseen kirjanpitoon ja jonka molemmat puolet korreloivat keskenään. Se julkaistiin nimellä NYKYAIKA (DSL 2003). Siinä selvisi aiemmin tuntemattomat yksinkertainen uusintaminen (C’=C+v+m) ja sitä seuraava laajennettu ja kasautuva uusintaminen (C=c+v+m).

Kapitalistisen järjestelmä ydin on tavaravarastot, sillä kaikki tavarat tuotetaan varastoon, josta ne myydään eteenpäin kunnes eri vaiheiden jälkeen ne ovat lopputuotteina kuluttajien saatavilla. Vuonna 2017 varastoja oli 52,2 % tuotannosta. Tässä piilee yksi kapitalistisen järjestelmän ongelma, kun tuottajat eivät tiedä kuinka monelle tavaralle on kysyntää. Siinä piilee ylituotannon vaaran.  

Marx löysi myös keskimääräisen voiton suhdeluvun laskutendenssin lain. Sen vuoksi tutkimuksiini meni vielä viisitoista vuotta, ennen kuin tuotantopääoman kokonaiskierto tuli aukottomasti todistettua. Se edellytti Tilastokeskuksen, Suomen Pankin ja Verohallinnon valtavien tilastotietojen käsittelyä, uudelleen järjestelyjä ja yhdistelyjä ennen kuin kokonaisuus oli aukoton. Tutkimus on julkaistu nimellä UUTEEN AIKAAN (KL 2017)

Vuonna 2017 tuotanto oli 413,4 mrd.e, kun siitä vähennetään tavaravarastoissa oleva omistajien sijoittama pysyvä pääoma, loppu 242,7 mrd.e on kansantuloa, työn arvoa. Nyt on erikoisesti korostettava, että siinä ei ole mitään aineellista, on vain ihmisen työtä. Kansantulon 242,7 mrd.e ensijaossa on palkkoja 86,1 mrd.e ja lisäarvoa 156,6 mrd.e.

Asia ei ole tällä selvä, sillä koko kansantulo joutuu vielä uudelleen ja lopulliseen jakoon. Ennen uudelleenjakoa on laskettava työn arvo tunnissa. Sen jälkeen verotilastoista voidaan tarkistaa kuinka suuri osa palkoista on lähellä tai ylittää työn arvon. Sellainen palkka ei ole tuottanut uutta lisäarvoa joten ne on siirrettävä palkoista lisäarvoon.

Sen jälkeen palkoista ja lisäarvon verollisista osista vähennetään verot ja maksut. Nyt saadaan kansantulon lopullinen nettomääräinen jako: palkat 40,1, sosiaaliturva 29,5, julkinen talous 65,9 ja omistajakapitalistien ilmaiseksi saama työn tuottamaa lisäarvoa 107,2 mrd.e.

Kansantulosta 242,7 mrd.e käytettiin kulutukseen yhteensä 173,1 mrd.e. Lisäarvosta 107,2 miljardia euroa käytettiin kulutukseen 16,7 ja tuotantovälineiden kulumisen korvaamiseen 20,9 miljardia euroa, joiden jälkeen pääoman lisäykseksi jäi 69,6 miljardia euroa. Se käytettiin tuotantovälineiden lisäämiseen 14,1, varastoihin 11,2 ja muuhun kiinteään pääomaan käytettiin 23,9 mrd.e, joka ei ole tuotantopääomaa. Se on muuta (julkisia tiloja, asuntoja jne.) kiinteää omaisuutta joten lisäarvosta jäi käyttämättä peräti 20,4 mrd.e. Mihin se joutui, sen tietävät vain kapitalistit.

Todettakoon vielä, että tämän vuoden alussa tuotantoprosessiin tavaroita 170,7 ja tuotantovälineitä, 523,8 eli yhteensä 694,5 mrd.e.

Olen siis todistanut, että Marxin ihmisistä riippumaton arvolaki toimii tänään ja kapitalistisen järjestelmän loppuun saakka. Arvolain vaikutus loppuu vasta, kun kapitalistinen yksityisomistus lakkautetaan.

Luokkataistelun kannalta koko tuotanto-omaisuus lisäarvo ovat pelkästään palkkatyöläisten työtä, jonka kapitalistit anastivat ja anastavat itselleen. Ihmisten on vaikea uskoa, että koko se omaisuus, jota kapitalisti pitävät omanaan, on aikaisemmilta sukupolvilta anastettua työtä. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että jos kaikesta kiinteästä omaisuudesta poistetaan kaikki niihin käytetty työ, jäljelle jää vain aineet sellaisina kuin ne tavataan luonnossa.

Siitä myös johtuu, että ihmiset hyväksyvät elämänsä riistettyinä palkkapalkkatyöläisinä. Siinä on tietoisilla todistamisen taakka. Vasta kun palkkatyöläiset näkevät ja ymmärtävät omat etunsa ja oikeutensa, he muuttuvat riistetystä luokasta luokaksi itseään varten.

Kai Kontturi